”Olen unelmatyössäni seurakunnalla”
Pattijokinen Iida-Maria Halonen aloitti Diakin opintojen jälkeen uudessa, toiveidensa mukaisessa tehtävässä kirkon varhaiskasvatuksen ohjaajana Raahen seurakunnassa.
Kiimingissä, Pohjois-Suomessa kasvaneella Iida-Marialla on aina ollut selvä suunta elämässään: hän halusi työskennellä lasten parissa. Jo nuorena hän teki lastenhoitajan töitä, mikä auttoi häntä ymmärtämään lasten maailmaa ja kehittämään taitoja, jotka ovat olennaisia työssä varhaiskasvatuksessa.
Kaikki kouluaikojen TET-harjoittelutkin hän kertoo tehneensä aina mielellään päiväkodissa.
– Lasten kanssa toimiessa oikea taajuus tuntuu löytyvän vaivatta. Varmaan osaan ajatella asioita lapsen tasolta. Minulla on lapsekas luonne ja tykkään heittäytyä, ja se varmaan näkyy, Iida-Maria arvelee hyväntuulisesti.
Lasten kanssa toimiminen on tuntunut hänestä aina merkitykselliseltä.
– Mikäpä voisi olla tärkeämpää kuin lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen, Iida-Maria pohtii.
Uuteen työrooliin
Iida-Marian kiinnostus kirkon alaan oli aina ollut vahva, ja ajatus kirkollisesta alasta oli kytenyt hänen mielessään pitkään. Aikanaan hän osallistui aktiivisesti isostoimintaan ja kerhotoimintaan, mikä syvensi hänen yhteyttään kirkolliseen työhön.
Kotona hoitovapaalla ollessaan Iida-Marialla oli aikaa pohtia tulevaisuuttaan ja urakehittymisen mahdollisuuksiaan. Voisiko hän työskennellä lasten kanssa, muuallakin kuin päiväkodissa? Tämä johti päätökseen hakeutua Diakiin omia unelmia tukevien opintojen äärelle.
Iida-Maria piti kursseja mielenkiintoisina ja sai tukea läheisiltään, erityisesti puolisoltaan ja isovanhemmilta, jotka saattoivat ottaa hoitovastuun lapsista viikonloppuisin.
– Opinnäytetyön tekeminen ensimmäistä kertaa yksin oli merkittävä kokemus, vaikka se olikin paikoin haastavaa. Silloin opettajilta saatu tuki ja palaute kannustivat eteenpäin. Sain Diakissa erittäin hyvää opetusta, joka valmisti työhön, hän kertoo.
Yksi Iida-Marian opiskeluajan kohokohtia oli kymmenen viikon harjoittelu Raahen seurakunnassa, missä hän pääsi kokeilemaan käytännössä opittuja taitojaan ja sai jalkaa oven väliin tulevaa työtä ajatellen.
– Pian harjoittelun jälkeen seurakunnasta jo tarjottiin työtä lastenohjaajana. Helmikuussa 2024 minut vakinaistettiin uuteen toimeen seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaajaksi. Se oli kuin johdatusta, jos nyt voi tällä tavalla sanoa!
Tähtihetkiä ovat ne, kun saa kerhon päätteeksi halauksen lapselta.
Hengellistä työtä lapsiperheiden tukena
Iida-Marian työtehtäviin kuuluvat muun muassa perhekerhotyö, kirkkomuskari, perheillat sekä kohtaava työ, jossa kehitetään uusia tapoja tavata perheitä ja edistää kirkon sanomaa. Hän tekee paljon yhteistyötä seurakunnan muiden työalojen sekä alueen muiden toimijoiden kanssa ja toimii tarvittaessa myös johtavan varhaiskasvatuksen ohjaajan sijaisena.
Opinnot Diakissa valmistivat Iida-Mariaa siihen, miten kirkko organisaationa toimii ja mitä kirkon työ pitää sisällään. Lisäksi hän kokee saaneensa opinnoista pohjaa ja tukea siihen, mitä lasten ja perheiden kanssa toimimisessa tulee ottaa huomioon. Työntekijä vaikuttaa tehtäväänsä tyytyväiseltä.
– Aikaisempi koulutus ja harjoittelu ovat antaneet hyvän pohjan, mutta myös jatkuva työssä oppiminen on tärkeää. Hyvin onnellinen ja kiitollinen tässä saa olla, Iida-Maria kertoo.
Perheiden kohtaaminen on Iida-Marian sydäntä lähellä.
– On hienoa, kun perhe uskaltaa laittaa minulle vaikkapa WhatsAppilla suoran kysymyksen johonkin mieltä painavaan asiaan liittyen. Tai kertoa perhekerhossa avoimesti omasta arjestaan. Siitä tulee tunne, että on helposti lähestyttävissä.
Iida-Marian mukaan lasten kanssa työskentely opettaa paljon, kunhan osaa pitää silmät, korvat ja sydämen auki.
– Lapsilta saa suoran palautteen omasta toiminnastaan joko suullisesti tai kehonkielellä. Tähtihetkiä ovat ne, kun saa kerhon päätteeksi halauksen lapselta, joka on vielä pari kuukautta aiemmin kääntynyt kannoillaan karkuun minut nähdessään, Iida-Maria hymyilee.